10.4.1920-23.9.2012
Matti Pullin muistokirjoitus 15.10.2012
Hyvin tunnettu loimaalainen Valto Heinonen on kuollut. Hän menehtyi Loimaan Aluesairaalassa 92-vuotiaana syyskuussa 2012. Hän ehti elää pitkän ja vaiherikkaan elämän. Pesäpallo oli yksi hänen rakkaista harrastuksistaan. Jokaiselle pesäpalloilijalle viimeinen kotiin juoksu on se kunniajuoksu.Siitä on paljon puhuttu. Valto odottivat kotipesässä hänen rakkaat pelitoverinsa: Eero , Antti, Esko, Onni ja moni muu. Taivaan pesäpalloseurassa on paljon jäseniä. Se on se kunniajoukko. Me muut pääsemme sinne korkeintaan mailapoikina.
Valto syntyi Loimaalla 1920 äitinsä Suoman ja isänsä Jalmari Heinosen kolmantena lapsena. Hänellä oli kolme muuta veljeä: Jorma, Risto ja nuorimmainen Unto. Isänsä kuoltua Valto joutui 18 vuotiaana kotitalonsa isännäksi. Hän oli maanviljelijä, joka rakasti maataan. Toinen tärkeä harrastus oli musiikki. Valto sanoi kerran, ettei Loimaalle mitään sinfoniaorkesteria voinut perustaa, mut soittokunta kyl! Hän oli mukana soittamassa 70 vuotta. Viimeksi sai soittaa juhlakonsertissaan pimppa-rautaa. Se Valtoa nauratti. Torvensa hän lahjoitti orkesterille, tai Heimolinna- säätiökö niitä hoitaa. Hänen ensimmäinen opettajansa oli rehtori Väinö V. Virtanen. Valto kertoi , että Väinö antoi torven ja käski harjoitella skaaloja. Siitä se sitten alkoi.
Sota muutti paljon. Talvisodan ajan Valto oli kotirintamalla vahtimassa mm. rautatiesiltaa. Majapaikkanaan Loimirannan vanha saunarakennus. Jatkosotaa hän lähti suoraan koulutuskeskuksesta JR 35 riveissä. Hän haavoittui pahasti Vieljärven jälkeen ja joutui sotasairaalaan Kontiolahteen. Valto kertoi että Onni Rantala tuli häntä vastaan JSP:llä ( Joukkosidontapaikka) ja ihmetteli kun Valton sotapusakassa oli 7 reikää. Taskukin hävinnyt. Yhtäkkiä jalka petti ja hänet vietiin kenttäsairaalaan.Vasta tanskalainen lääkäri uskalsi leikata selkärangan viereen iskeytyneen sirpaleen pois. Valto muistaa kuinka hän tuli kotiin sota-sairaalasta. Istui keittiöön halkolaatikon päälle, näki äitinsä. Äiti sanoi. Mitä sotilas! Valto kuntoutui niin että joutui vielä Div 14 maatalousaliupseeriksi. Oli mm.- polttamassa divisioonan kirjanpitoa ja korjaamassa 30 hehtaarin perunasatoa Rukajärven maisemista. Joutui myös Rukajärvellä sissiprikaatin takaa-ajoon. Silloin jo lääkintä-aliupseerina.
Tuli rauhan aika. Valto meni naimisiin Pispan kauniin Eevan kanssa. Saivat kolme lasta. Valto osallistui kotiseudun elämään ja kunnallispolitiikkaankin innolla. Aikansa vei vanha Myllylahko, soittokunta ja Pesäpallo.Valto kuvasi tilannetta kerran näin: " Sun piti sunnuntaiaamuna lähettää 13 joukkuetta autoilla, linjureilla, takseilla eri puolella Suomee!"
Me muistamme Valton LP .n siepparina. Valto kertoi että oli ensin syöttäjä, mutta Esko Vilevaaran tultua joukkueeseen hän meni sieppariksi. Sillä paikalla oli häntä ennen pelannut Väinö Linden. Valtolla oli myös ensimmäisiä baseball- hanskoja. Sillähän oli hyvä torjua lyöntejä.Monet ovat jutut jotka Valto kertoi LP n miesten matkoista ja otteluista. Sain lukea myös Honkamailan kumahduksia, eli Ilmari Honkasen analyysejä otteluista.
Peliuran jälkeen Valto osallistui kunnalliselämään, oli mukana kulttuurielämässä, kantoi huolta Loimaan muuttumisesta. Vanhat nimet , talot ja ihmiset olivat Valtolle tärkeät. Minäkin kuljin Valton kanssa yli 13 vuotta näillä retkillä. Valokuvia otettiin ja juttuja kirjoitettiin ylös. Olimme ideoimassa Loimaa-kävelyjä.Ensimmäinen pitkä kävely oli Satakunnantiellä . Pidin äänitorvea ja Valto puhui. Osanottajia oli yli 100! Kun pääsimme vihdoin matkan päätteeksi istumaan, niin Valto sanoi, että on ihan kuitti! < BR> Kävin Valton luona lähes viikottain ja silti piti välillä soitella, jos joku asia oli hullusti. Sitten retket lyhentyivät, istuttiin enemmän autossa ja juteltiin. Kun Valton rakas vaimo Eeva kuoli, niin Valto vanhentui nopeasti. Tuki oli poissa. Tukka harmaantui, puhe pehmeni. Piti lähes ongia keskustelun aiheita. Taas päästiin vauhtiin. Viimeisinä viikkoina Valtolle oli tärkeä Sauli Niinistöltä saamansa kirje. Tasavallan Presidentti kiitti saamastaan Suojeluskunta Loimaalla-kirjasta. Luimme kirjettä ja joimme kahvit. Sitten Valtoa ei enää ole. Tyhjin silmin katsomme Hulmin talon sammuneita , pimeitä ikkunoita. Isäntä on poissa. Syksyn lehdet putoavat, peittävät maan. Kaukaa kuuluu askeleita: isäntä on lähtenyt.
Matti Pulli
Valto Heinonen (10.4.1920-23.9.2012)
| vuosi | ikä | seura | sarja | sija | ulkopelipaikka |
| 1938 | 18 | LP | Suursarja | Länsi 4. | vp |
| 1939 | 19 | LP | Suursarja | Länsi 3. | vp |
| 1940 | 20 | LP | Suursarja | 5. | Valto ei ollut mukana |
| 1941 | 21 | LP | Suursarja keskeytyi | Valto ei ollut mukana | |
| 1942-44 | 22-24 | LP | ei osallistunut | ||
| 1945 | 25 | LP | SM-sarja | 6. | L |
| 1946 | 26 | LP | SM-sarja | 12. | L |
| 1947 | 27 | LP | suomensarja | 3. | ? |
| 1948 | 28 | LP | suomensarja | 4. | ? |
| 1949 | 29 | LP | suomensarja | 1. | 1v |
| 1950 | 30 | LP | SM-sarja | 8. | 1v |
| 1951 | 31 | LP | SM-sarja | 5. | s |
| 1952 | 32 | LP | SM-sarja | 12. | s |
| 1953 | 33 | LP | suomensarja | 2. | s |
| 1954 | 34 | LP | SM-sarja | 11. | s |