Pesispörssi julkaistiin ensimmäisen kerran vuoden 1979 heinäkuun 6. päivän Helsingin Sanomissa. Lehden julkaisema lista käsitti 23 parhaan pelaajan saavutukset vuodesta 1964 alkaen vuoden 1979 kevätkierrokseen asti. Pesispörssin virallinen julkistus tapahtui Imatralla pelatun Itä-Länsi ottelun yhteydessä 4.8.1979. Silloisen tilaston kolme parasta ja 1600 pisteen rajan ylittäjää, Ilpo Kytösalmi, Matti Lautala ja Seppo Uusi-Oukari, saivat 3000 markan stipenden.
Alunperin oululainen opettaja Ilkka Törmälä toi esille kesällä 1977 ajatuksen luokittelujärjestelmästä, joka mittaisi pelaajan koko uran saavutuksia. Vuonna 1978 alussa liiton koulutuspäällikkö Seppo Paavola toi asian kehitysvaliokuntaan, joka sitten antoi jäsenilleen Paavolalle ja tämän nettisivuston ylläpitäjälle tehtäväksi kehitellä pesäpalloilijan uran mittavuutta kuvaavaa järjestelmää ja sen perusteita. Vuoden 1978 syksyn ja 1979 kevään aikana käytiin läpi yli 2000 pöytäkirjaa ja poimittiin niistä kaikkien n. 650 pääsarjapelaajan saavutukset ylös. Jokaisesta pelaajasta laadittiin A4-kokoinen kortti, johon tiedot vuosi kerrallaan merkittiin. Samalla kehiteltiin pisteytysjärjestelmä. jotta eri suorituksille voitiin antaa mahdollisimman vertailukelpoiset mittaluvut. Pistejärjestelmän hiomisessa oli monia vaiheita, mutta monien pohdiskelun ja kyselyjen kautta päädyttiin allaolevaa tulokseen. Työn alla olleella tilastolla ei pitkään ollut muuta nimeä kuin luokitusjärjestelmä. Liiton toiminnanjohtaja Markku Pullinen palkkasi markkinointimies Risto Vanarin kehittelemään järjestelmän ympärille sopivat raamit. Vanari risti järjestelmän Pesispörssiksi, suunnitteli otsikkona olevan Pesispörssi tunnuksen ja nimesi eri pisterajojen ylittäjät yhden, kahden ja kolmen tähden pelaajiksi. 1000 pistettä toi yhden tähden, 1300 pistettä kaksi tähteä ja 1600 pistettä kolme tähteä. Rajoja on myöhemmin muutettu. Silloin ei osattu edes uneksia Ilpo Kytösalmen, Kari Kuusiniemen ja Toni Kohosen "tähtitieteellisistä" saavutuksista.
Kun Pesispörssi heinäkuussa 79 julkaistiin, listan kärjessä oli Kouvolan Matti Lautala 1620 1/3 pisteellä. Hän oli lopettanut uransa v. 1978 lopussa, mutta intoutui palaamaan kentille seuraavan vuoden alussa, havaittuaan, että oli Pesispörssitilaston kärjessä. Vuoden 1979 aikana kärkipaikka vaihtui ja vuoden lopussa tilastoa johti Imatran Ilpo Kytösalmi, joka sitten myöhemmin v. 1985 ylsi pisteissä yli 2200. Sellaisia lukuja eivät pörssin kehittelijät olisi koskaan uskoneet kärkeä komistavan. Ja vielä kovempia lukuja oli tulossa, kun vuonna 1997 Kari Kuusiniemi latasi tauluun yli 2700 pisteen kokonaissaaliin. Puhumattakaan nykyäänkin vielä pelikentillä viihtyvän Toni Kohosen lähes 3300 pisteen saldosta.
25 p -- Liitto Lehdistö (aloituskokoonpano vaihtopelaajineen 1977-1992, 2012)
15 p -- Suomen Cupin voitto (pelaajat, jotka pelanneet vähintään puolet otteluista, 1977-1989)
25 p -- SM-kulta (vähintäin 10 ottelua, nykyisin 40% otteluista)
20 p -- SM-hopea (vähintään 10 ottelua, nykyisin 40% otteluista)
15 p -- SM pronssi (vähintään 10 ottelua, nykyisin 40% otteluista)
1 p -- Lyöty juoksu
1 p -- Tuotu juoksu
1/3 p -- Kärkilyönti
1/3 p -- Pelattu ottelu (vähintään 4 vuoroparia, nykyisin riittää, että on osallistunut peliin)
Mestareita vastaan vuosittain pelanneelle muun Suomen joukkueelle ei pörssipisteitä jaettu. Tämä ratkaisu tehtiin aikanaan siitä syystä, että muun Suomen joukkueessa esiintyivät yleensä samat pelaajat, jotka jo aiemmin kauden aikana olivat saaneet pisteitä Itä-Länsi- ja Liitto-Lehdistö ottelusta. Tämä olisi korostanut liikaa parhaille pelaajille kertyviä pistemääriä.
Matti Rasilainen