11.4.1931-12.1.2007
yllään LP:n uutukainen baseball puku. (valokuva Veikko Hulkko)
Kuvassa vasemmalta Esko Häyry, Mauno Suonpää ja Eero Vilevaara. (valokuva Matti Pulli)
Esko Häyry on poissa. Hän kuoli Loimaalla lyhyen sairauden jälkeen. Kaipaamaan jäi omaisten ja läheisten lisäksi lukuisa joukko Eskon pelikavereita vuosien varrelta. Osa hänen parhaitten vuosien pelaajista on jo kotipesässä. Nyt tuli Eskolle kutsu. Odotettu, mutta aina se tulee niin äkkiä ja on lopullinen. Uutta sisävuoroa ei enää tule. Kotiin juoksu on viimeinen. Se merkitään tulostauluun ja pöytäkirjaan. Kaikki on ylös merkitty.
Siellä uudessa kotipesässä odottivat Eskon pelitoverit. Antti ja Eero näyttivät mailalla merkkiä: nyt Esko on sinun vuorosi. Vanhan joukkueen kenttä alkaa tyhjentyä. Missä tulisieluinen polttaja, missä varma kolmospesä, missä nopeakinttuinen kolmosvara. Joukkueen etenijä ja siitä usein palkittu.
Esko Häyry pelasi kuusi vuotta mestaruussarjassa ja useita vuosia suomen sarjassa. Palkintoja kertyi. Hyvän kuntopohjan Eskolle toi sivulajit paini ja koripallo. Paini oli voimakkaan isän Kustaa Häyryn peruja. Kustaakin pelasi pesäpalloa. Siellä entisellä Kaanaan torilla. Kuviakin löytyy tästä vaatimattomasta kentästä, jossa kyllä nuorten into korvasi kentän puutteet. Eskolla oli kaksi lahjakasta sisarta, jotka myös pelasivat pesäpalloa. Sirkka-Liisa tosin vain Yhteiskoulun joukkueessa. Häyryt asuivat Esson sillan Kyttälän puolella. Siellä Esko tapasi Nurmisen Antin. Hyvän pesäpalloilijan ja ystävän .
Esko teki elämäntyönsä Loimaan puhelimessa. Yksi työpaikka, yksi pelijoukkue. Uskollisuus vailla vertaa.
.............
Hyvää matkaa Esko. Sinä olet nopeana jo perillä. Ota meidät hitaammat vastaan, kun täältä aikanaan tulemme. Anna vaikka mailalla merkki, että osaamme ajoissa lähteä.
pelitovereiden puolesta Matti Pulli